Asioilla on tapana järjestyä...(?)

... Tai niin sanotaan. Kyllä on taas pienestä ihmisen ilo kiinni. :)
Sanotaan että kuukaus sitten ehkä kaikki maholliset vastoinkäymiset olis ollu mahotonta ylittää, nyt pari viikon aikana oon käsitelly asioita pienessä päässä ja totesin että jos minun positiivisuus ja negatiivisuus laitettaisiin samaan huoneeseen niin siitä huoneestä 85% olisi täynnä pelkästään negatiivisuutta, pelkoa, vihaa, katkeruutta, kateutta.
Päätin että nyt alan keskittyä pelkästään positiivisiin asioihin. Toivottavasti päätös pitää.

Mutta pessimistisyydestäni en varmaan pääse koskaan mihinkää. :s

Ja koulujuttuja.
Kuluneella viikolla oli äänityön kurssi. Viikko oli kiva, ääniteltiin kuunnelma ja ääniä joilla oletimme olevan jotakin tekemistä valitsemiemme adjektiivien suhteen.
Adjektiiveja oli 26. Oli siinä tekemistä.
Ens viikolla on kenttä-äänitystä. Saa nähä mitä tulee.

Ei ei ei en sitä salaa, näillä teillä loppuun palaa.

Todellisuuteen kiinni.

Toisinaan on pakko niellä ylpeytensä ja tyytytä siihen mitä saa. Kuka väitti että mikään olis helppoa? Kaiken eteen tulis taistella jos meinaa jotakin saavuttaa?

Kirjallisen viestinnän kurssi ohi. Huh huh. Onneks Sanna oli kiva ja anto lisäaikaa noille tehtäville. Maanantaiksi en olisi välttämättä saanu mitään aikaseksi, kun niin... No se maanantai nyt vaan vei jo viikonloppuna ajatukset muualle.

Tällä viikolla on äänityö ja ensi viikolla kenttä-äänitystä. Lallatilaa. Stressaan jo nyt perjantain tenttiä. Äääääähh.

Ja IB-enkku. Eih! Milla tais sanoa että se esim miulle helppoa kun enkku on "niin hyvä," okei ehkä puhun enkkua kohtalaisesti mutta kirjotan huonosti. Ja oon huomannu ettei sillä 'arkipäivän' enkulla ehkä pärjää tossa. Sanat on sellasia että ymmärrys loppuu. Eikä sitä ymmärrystä tosiaan löydy helposti kaheksan aikaan tiistaiaamusin.
Mutta minkäs teet. :))

Psykologilla käyminen on helpottanu miun elämää. Puhun tästä asiasta sikäli vapaasti, mitä tuota salaamaan, eipä sitten tarvitse erikseen kaikille selittää jos miulla on paha päivä enkä jaksa kommunikoida.

Just smile, and they don't know.

Aina ei vain jaksa.

Meillä onkin loppuviikko itsenäistä työskentelyä kirjallisen viestinnän tehtävien parissa. Diudiu.

VAROITUS: Tiedossa merkintä joka on täynnä masennusta ja ketutusta.
Mulla oli tavotteita joita asetin alkusyksystä, mutta huomasin etten jaksa pyrkiä niihin kun kaikki mahikset viedään miun nenän edestä. Olen vain yksinkertaisesti kyllästynyt taistelemaan mistään ja joku aina tulee ja nerona vie kaiken minkä eteen yrittää taistella.

Ens viiko lomaa. Saa taas hengähtää eli toisin sanoen kerätä palasia taas yhteen ja jos sitte jaksais taas pakertaa eteenpäin. :)

Ps. Perjantaina olen menossa psykologille. Kyllä mä pärjään.

Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.

Tuotannonhallintaa.

Tällä viikolla tuotannon hallintaa, ja keskellä viikkoa itsenäistä opiskelua, toisin sanoen vapaapäivä? ;) Kun ei tarvii mennä kouluu sehän tavallaa tarkottaa vapaa päivää ?

Nniin tosiaan tuotannonhallinta. Öööö. Maanantaina ajattelin että taas yks kurssi jota hädin tuskin tulen pääsemään läpi, mutta ei auta kuin yrittää.
NNIIN ja meillä alko IB-enkku. ;S Tässä jaksossa joka tiistai 8-12 enkkua. Uff. Onneks se opettaja tuntu aika reilulta.

Ja kolmos jakso onki sitte yhteisiä aineita.
En odota. :S

Short film festival.

Käytiin joensuussa Manhattan Short film festivaaleilla.( Tai jotain sinne päin.) Ranskan lyhytelokuva oli ehkä huonoin, ei mitään juonta(?) eikä tekstityksiä edes enkuks. En muista minkä maan lyhyt elokuva se oli, mut nimi oli "The pool" tai "Pool" se oli loistava. Juoni oli selkee ja mielenkiinto säily loppuun asti vaikka lopputulos oli melko itsestäänselvä.

12 years oli kuitenki paras. :D

Kolmikanta vkl.

Sellanen reissu. Hohhoi. Hauskaa oli, ja ei niin hauskaa oli. Sain perjantai-iltana ihme ahdistusitkukohtauksen ja pyydän anteeksi että vedin muidenkin hermoja äärimmilleen.

Sain kuulla että naamani on 40-50 luvulta ja että olisin tanssija, ja jos olisin blondi niin olisin sen ajan elovena-tyttö. :D Okei, näillä mennään.

Luojan kiitos miun ei tarvinnu nukkua siellä leirikeskuksella, tai mikä ikinä olikaan. Sain kuulla että toiset ei ollu jostain kumman syystä nukkunu, huonot sängyt ja meteli piti porukkaa hereillä.

Kaiken kaikkiaan mukava reissu. Kiitos kaunis kaikille.
Ja anteeksi että vedin hermojanne äärimmilleen. (?)

niina kuittaa.

Leffa-arvostelu: Moulin Rogue

Koulussa katseltiin Moulin Rogue-niminen musikaali.(?)

Myönnän jo heti tämän "arvostelun" alussa että en kyenny kattomaan leffaa loppuun asti. Alussa tuli melko selväksi miten elokuvan naispäähenkilölle käy. Älkää tuomitko minua.
Se että jätin leffan kesken loppuvaiheessa ei tarkoita että leffa olisi ollut huono. Loppu alkoi vaan ahdistaa todella paljon.

Musiikki elokuvassa oli loistavaa, klassikoista oli tehty omia versioita. En tiedä oliko päähenkilöiden lauluääni oma vai ei, mutta ne olivat hyviä.

Leffa jätti hieman ristiriitaiset tunteet, koska olisin halunnut katsoa sen loppuun mutta silti alkoi ahdistaa.

Kameratyö oli ärsyttävä. Kaikki se pomppiminen ja heiluminen suorastaan ärsytti silmiäni enkä meinannut pysyä mukana.

Kaiken kaikkiaan monia tunteita herättävä elokuva.