Toisinaan on pakko niellä ylpeytensä ja tyytytä siihen mitä saa. Kuka väitti että mikään olis helppoa? Kaiken eteen tulis taistella jos meinaa jotakin saavuttaa?
Kirjallisen viestinnän kurssi ohi. Huh huh. Onneks Sanna oli kiva ja anto lisäaikaa noille tehtäville. Maanantaiksi en olisi välttämättä saanu mitään aikaseksi, kun niin... No se maanantai nyt vaan vei jo viikonloppuna ajatukset muualle.
Tällä viikolla on äänityö ja ensi viikolla kenttä-äänitystä. Lallatilaa. Stressaan jo nyt perjantain tenttiä. Äääääähh.
Ja IB-enkku. Eih! Milla tais sanoa että se esim miulle helppoa kun enkku on "niin hyvä," okei ehkä puhun enkkua kohtalaisesti mutta kirjotan huonosti. Ja oon huomannu ettei sillä 'arkipäivän' enkulla ehkä pärjää tossa. Sanat on sellasia että ymmärrys loppuu. Eikä sitä ymmärrystä tosiaan löydy helposti kaheksan aikaan tiistaiaamusin.
Mutta minkäs teet. :))
Psykologilla käyminen on helpottanu miun elämää. Puhun tästä asiasta sikäli vapaasti, mitä tuota salaamaan, eipä sitten tarvitse erikseen kaikille selittää jos miulla on paha päivä enkä jaksa kommunikoida.
Just smile, and they don't know.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti