Asioilla on tapana järjestyä...(?)

... Tai niin sanotaan. Kyllä on taas pienestä ihmisen ilo kiinni. :)
Sanotaan että kuukaus sitten ehkä kaikki maholliset vastoinkäymiset olis ollu mahotonta ylittää, nyt pari viikon aikana oon käsitelly asioita pienessä päässä ja totesin että jos minun positiivisuus ja negatiivisuus laitettaisiin samaan huoneeseen niin siitä huoneestä 85% olisi täynnä pelkästään negatiivisuutta, pelkoa, vihaa, katkeruutta, kateutta.
Päätin että nyt alan keskittyä pelkästään positiivisiin asioihin. Toivottavasti päätös pitää.

Mutta pessimistisyydestäni en varmaan pääse koskaan mihinkää. :s

Ja koulujuttuja.
Kuluneella viikolla oli äänityön kurssi. Viikko oli kiva, ääniteltiin kuunnelma ja ääniä joilla oletimme olevan jotakin tekemistä valitsemiemme adjektiivien suhteen.
Adjektiiveja oli 26. Oli siinä tekemistä.
Ens viikolla on kenttä-äänitystä. Saa nähä mitä tulee.

Ei ei ei en sitä salaa, näillä teillä loppuun palaa.

Todellisuuteen kiinni.

Toisinaan on pakko niellä ylpeytensä ja tyytytä siihen mitä saa. Kuka väitti että mikään olis helppoa? Kaiken eteen tulis taistella jos meinaa jotakin saavuttaa?

Kirjallisen viestinnän kurssi ohi. Huh huh. Onneks Sanna oli kiva ja anto lisäaikaa noille tehtäville. Maanantaiksi en olisi välttämättä saanu mitään aikaseksi, kun niin... No se maanantai nyt vaan vei jo viikonloppuna ajatukset muualle.

Tällä viikolla on äänityö ja ensi viikolla kenttä-äänitystä. Lallatilaa. Stressaan jo nyt perjantain tenttiä. Äääääähh.

Ja IB-enkku. Eih! Milla tais sanoa että se esim miulle helppoa kun enkku on "niin hyvä," okei ehkä puhun enkkua kohtalaisesti mutta kirjotan huonosti. Ja oon huomannu ettei sillä 'arkipäivän' enkulla ehkä pärjää tossa. Sanat on sellasia että ymmärrys loppuu. Eikä sitä ymmärrystä tosiaan löydy helposti kaheksan aikaan tiistaiaamusin.
Mutta minkäs teet. :))

Psykologilla käyminen on helpottanu miun elämää. Puhun tästä asiasta sikäli vapaasti, mitä tuota salaamaan, eipä sitten tarvitse erikseen kaikille selittää jos miulla on paha päivä enkä jaksa kommunikoida.

Just smile, and they don't know.

Aina ei vain jaksa.

Meillä onkin loppuviikko itsenäistä työskentelyä kirjallisen viestinnän tehtävien parissa. Diudiu.

VAROITUS: Tiedossa merkintä joka on täynnä masennusta ja ketutusta.
Mulla oli tavotteita joita asetin alkusyksystä, mutta huomasin etten jaksa pyrkiä niihin kun kaikki mahikset viedään miun nenän edestä. Olen vain yksinkertaisesti kyllästynyt taistelemaan mistään ja joku aina tulee ja nerona vie kaiken minkä eteen yrittää taistella.

Ens viiko lomaa. Saa taas hengähtää eli toisin sanoen kerätä palasia taas yhteen ja jos sitte jaksais taas pakertaa eteenpäin. :)

Ps. Perjantaina olen menossa psykologille. Kyllä mä pärjään.

Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.

Tuotannonhallintaa.

Tällä viikolla tuotannon hallintaa, ja keskellä viikkoa itsenäistä opiskelua, toisin sanoen vapaapäivä? ;) Kun ei tarvii mennä kouluu sehän tavallaa tarkottaa vapaa päivää ?

Nniin tosiaan tuotannonhallinta. Öööö. Maanantaina ajattelin että taas yks kurssi jota hädin tuskin tulen pääsemään läpi, mutta ei auta kuin yrittää.
NNIIN ja meillä alko IB-enkku. ;S Tässä jaksossa joka tiistai 8-12 enkkua. Uff. Onneks se opettaja tuntu aika reilulta.

Ja kolmos jakso onki sitte yhteisiä aineita.
En odota. :S