Tautia(ko) pukkaa.

Kurkkuun koskee, väsyttää hulluna ja on huono olo. Eli oon vissiin kipeeks tulossa. Hiton hyvä juttu. Jos tän viikon vois pysyy terveenä, lauantaina joutaa sairastamaan.



Minä jouduin (tai tässä tapauksessa pääsin sittenkin) näyttelemään mummoa meijän lyhytelokuvassa. Sitähän mie halusin mutta... ... Nojoo, antaa olla. Perjantai ja maanantai oli lähinnä hermoromahdusta kokonaan koska koin että kaikki mitä tein, oli turhaa tai muuten vaan mitätöntä. Ja kyllä, minä huomasin että olen helvetin kunnianhimonen. Toisinaan liiankin. Mutta kyllä se nyt silti vituttaa jos teet asioita joilla ei projektin kannalta käytännössä ole mitään merkitystä.. Tai jos OMATOIMISESTI aloitat jotain, niin joku tulee ja sotkee sen,tekee loppuun ja ottaa kiitokset. -.- Asia, joka meijän ryhmässä on pahasti pielessä, ei osata huolehtia omasta vastuualueesta vaan otetaan ja sotketaan muidenkin asiat.

- Ei otsikkoa -

Sunnuntai. Kun heräsin joskus 20 yli 9, iloitsin siitä että kerrankin olin nukkunut pitkään. Kunnes sitten tajusin että kellojahan on siirretty tunnilla eteenpäin. Eli oikeesti olisin heränny 20 yli 8. Eli toisin sanoen en ollu nukkunu yhtään sen pitempään. -.-' -facepalm-

Tänään aijon olla tylsä ja kirjoittaa molempiin blogeihin saman postauksen. :D Oon laiska.

Ens viikolla jatku projekti joka tällä hetkellä tuntuu olevan lyhytelokuva? Perjantaina vitutti kun olo oli niin turha. Oon sen verran kunnianhimoinen ihminen että miun pitää saada tehä jotain millä oikeasti on merkitystä! Joku tavaroiden kanniskelu paikasta a paikkaan b ei tosiaa oo miun juttu... onhan sekin tärkeetä, mutta silti. Ei sitä kukaan huomaa kuka ne tavarat on kantanu.

Ja sitten jos jotain alat omatoimisesti väsäämään, joku idiootti tulee ja vie sen, ottaen siitä samalla kiitokset. Totta kai. En voi muuta sanoa kuin että haistakaa paska. Anteeksi vain huono kielenkäyttöni mutta kun ärsyttää.

Avautumispostaus.

Sanotaan että kaikkien tulis tulla kaikkien kanssa toimeen, siis niin että pystyy työskentelemään, mutta entäs jos sitä jatkuu liian kauan, eikä siitä ihmisestä pääse koskaan eroon ? Silti pitäis jaksaa. Huh hei.

Tällä viikolla vasta perjantaina radiossa. Kituperjantai. Koululta pääsen vasta 4 jälkeen lähtemää... ... Nojoo. Joskus se on miunki tehtävä, ei siinä. :p

Odotin ja oletin että tulevista kahesta viikosta vois tulla kivoja, mahtavia jne. Mutta joo... Voin sanoa että ei tule. Ei todellakaa. Vituttaa jo nyt. -.-

Mies joka tiesi linnut.

Projekti kuvattu ja huomenna jatkuu editointi.



Tänään tein jotain mitä en uskonut (ehkä koskaan) tekeväni. Näyttelin meijän projektissa. Miten huono itsetuntoni antoikin periksi. Ylitin itseni.
Aamu alko hyvin. Ensin yritettiin kasata jalustaa mutta alaosa oli irti ja sitä kummasteltiin jonkun aikaa. Lamppu poksahti kun alettiin laittaa valoja kuvausta varten. Hmm... Vaikee aamu.

Ja tänään oli aika mahtava päivä. Kolme tuntia raadioita koulun jälkeen. Ensin tunti Radio Kuparin iltapäivää ja sitten kaksi tuntia Teemun kanssa Hälyttämöä.
Kyllä jos tänään en oo puhunu radiossa, niin en sitten ikinä! Mukavasti meni, kurkun kuivamista ja parista jäätymisestä huolimatta. :))

Kertakaikkisen kiva päivä. :)

Ehkäpä tämä sittenkin on minun juttuni.

Radio Kuparin viimeset harjotukset oli tänään, ja mie sain kunnian vetää viimeisen harjotusiltapäiväläheteksyen. (': Meidän tuottajan mielestä se meni hyvin, saa nähä mitä kuulijat sitten dikkailee.

Mutta nyt. Postaamiseen tulee todennäköisesti tällä puolella taukoa, koska onhan LOMA! JES! Hiihtoloma. Talviloma. Okei, miulle talviloma koska en pahemmin hiihtele. ;)

Mutta siis, olen nyt niin lomafiiliksessä että postaus jää tähän.

Hyvää lomaa tyypeille. ;)

Tärkeysjärjestys.

ömömömömöm. Projekti, äänet Ice Agen orava-pätkälle. Aikaa 2 vko. Huhhei.
Ja ens viikolla on taas niin maan hiivatisti muistettavaa että ahistaa sitten viimesen päälle.

Hmm... Joudun nyt tarkkaan miettimään miten teen jos saan töitä. Jos tulee töitä, miten käy kuparin, pystynkö hoitamaan molemmat vai onko liikaa tekemistä.. Pelottaa.
Mutta jos murehtisin vasta sitten kun tiiän saanko niitä töitä vai en...

Pelottaa. Väsyttää. Ahdistaa.

Päivittelyä.

Pitäisi vissiin päivitellä blogia että edes näyttäisi siltä että teen koulussa jotakin.

Elikkäs. AT-jakso on ohi! Vihdoin ja viimein. Kyllähän se olikin elämäni pisimmät kahdeksan viikkoa. Huh huh. Nyt meillä on siis kaksi viikkoa IB-filmiä, viikko teoriaa ja viikko jotain kuvausjuttua? Mielenkiinnolla odotan huomiseen.

Ja sain kuulla yhen überhyvän jutun! Se prokkis mikä alotettiin Sadun kanssa viime syksynä jatkuu kaks viikkoa hiihtoloman (täällä siis vkon 10) jälkee!! Oon ihan intona!

Radio Kuparikin starttailee tuossa... ... ... Hiihtoloman jälkeen ymmärtääkseni. :)
Hyvä että oon taas asioista kärryillä. Tai oonhan mie, mie vaan satun unohtamaan aina kaiken. x))